8 kuukautta suurta venäläistä hämäräperäisyyttä

Tänään rašistit viettävät vuosipäivää – 8 kuukautta täysimittaista hyökkäystä Ukrainaa vastaan, jossa he tappavat, kiduttavat, ryöstävät, raiskaavat ja tuhoavat kaupunkeja. He juhlivat iloisesti tätä vuosipäivää ylpeinä kaikista sotarikoksista, joihin he ovat syyllistyneet, ja ”kukaan ei voi pysäyttää sitä”.

Eivätkä he ole lainkaan surullisia siitä, että tänä aikana he ovat menettäneet lähes 70 tuhatta sotilasta, yli 5 tuhatta taisteluajoneuvoa, 3 tuhatta panssarivaunua, 520 helikopteria/lentokonetta ja jopa 16 alusta.

Se ei ole surullista, koska he eivät oikeastaan laske tappioitaan – loppujen lopuksi ”Venäjälle ei ole olemassa tappioita, joita ei voida hyväksyä”, kuten eräs Kremlin propagandisti sanoi.

Mitä väliä sillä on, kuinka monta sotilasta siellä kuoli, jos tämä sota on kuin taivaan lahja imperiumille – sen lisäksi, että sillä on mahdollisuus tehdä rahaa sotilasbudjettien ryöstelyllä, vallata uusia alueita, uusia orjia ja resursseja, sillä on myös mahdollisuus hävittää ne, jotka eivät rotuun, ideologiaan tai uskontoon perustuvista syistä sovi supervaltion korkeisiin standardeihin, ja päästä eroon ylimääräisestä ”budjetin parasiitista” alemman yhteiskuntaluokan ja rikollisten elementtien ylijäämästä?

”Savijalkainen kolossi” kohtasi kuitenkin ”odottamattoman” voimakkaan ukrainalaisten vastarinnan, ”odottamattoman” todellisen ukrainalaisen armeijan, ”odottamattoman” suuren maailmanyhteisön tuen Ukrainalle ja ”odottamattoman” heikon ja ryöstetyn ukrainalaisen armeijan.

Kyllä, tietysti – alussa valtakunnalla oli vahvoja, hyvin koulutettuja (vaikka vanhojen oppikirjojen mukaan) yksiköitä, joilla oli hyvät varusteet ja melko korkea motivaatio. Mutta koska ylimmän johdon keskinkertaisuus ja Ukrainan armeijan aliarviointi sekä paikallisen väestön hylkääminen miehitysjoukkojen osalta jätettiin huomiotta – kaikki nämä niin sanotusti ”eliitti”-yksiköt menivät hukkaan ja loppuivat hyvin nopeasti. Kuka ”estää” imperiumin kehitystä, kuka ”uhkaa” sitä separatismilla? On aivan selvää, että kaikki ”epäsuotuisat” alueet olisi puhdistettava aktiivisesta alkuperäisväestöstä ja niiden tilalle olisi sijoitettava keskushallinnolle uskollisempia asukkaita.

Taistelukykyisten joukkojen menetyksen myötä Kremlin vasallien ja sätkynukkejen pelko kaiken arvovaltansa menettäneen, heikentyneen herransa edessä alkoi kadota:

🔘 Kazakstanin diktaattori Tokajev, joka on ”kiittämätön” valtaistuimestaan, on ryhtynyt manöövereihin Naton ja Kiinan välissä ja osoittanut halveksuntaa Moskovan suhteen kaikin mahdollisin tavoin;

🔘 Tadžikistanin uskomattoman ”röyhkeä” diktaattori pyytää kohtelemaan maataan tasavertaisena kumppanina ja kieltäytyy samalla auttamasta sodassa, vaikka CSTO:n papereiden mukaan hänen pitäisi;

🔘 Armenia ja Azerbaidžan, joiden konfliktia Kreml on vuosikymmeniä tukenut ja pyrkinyt yhä enemmän kehittämään, ”yhtäkkiä”, välittömästi Kremlin heikentyessä, allekirjoittavat rauhansopimuksen ja tunnustavat vastavuoroisesti toistensa rajat, mikä riistää valtakunnalta toisen vaikutusmahdollisuuden Kaukasuksella ja ”latistaa” alueen suuret asemarkkinat.

Kaiken edellä mainitun lisäksi valtakunta on onnistunut noiden 8 kuukauden aikana ansaitsemaan maailmanhistoriassa ennennäkemättömän määrän kansainvälisiä pakotteita sitä vastaan ja samalla saattamaan koko maailman siihen ”kiehumispisteeseen”, jossa eri maat alkoivat kilpailla keskenään siitä, kuka ”rauhoittaa” Moskovan neuvotteluissa, mutta kuka toimittaa aseita Ukrainaan enemmän ja nopeammin.

Kaikki nämä tapahtumat eivät voineet olla vaikuttamatta itse valtakuntaan. Kapinalliset voimat kasvavat vähitellen sen sisällä – jotkut haluavat vallanvaihtoa, jotkut haluavat itse imperiumin romahduksen. Lopulta se johtaa imperiumin romahtamiseen, mutta siihen on vielä liian aikaista – vielä ei ole niin paljon uhreja tai tappion mittakaavaa (ainakaan tietoisuutta tappion mittakaavasta), että enemmistö imperiumin väestöstä aloittaisi järjettömän ja armottoman kapinansa, jonka aikana on tärkeää olla haukottelematta ja ohjata kapinoivia joukkoja oikeaan suuntaan, jotta tämä fasistinen valtio hajoaisi nopeammin.